Vaikka vakiosanakirjat eivät tunnista sanaa, aikakeskeisyyden merkitys voidaan selvittää sanan etymologiasta ja kontekstuaalisista viittauksista. Termi on sosiologiassa ja antropologiassa yleisesti tunnustettu käsite viittaamaan kulttuuriseen harhaan, joka pitää historiallisia aikoja nykypäivää huonompina.
Omnilexican mukaan pääte -keskeisyys viittaa keskittymiseen tai uskoon johonkin kulttuuripaikkaan tai muuhun asiaan. Kun pääte lisätään temporo-, joka viittaa kronologiseen aikaan, sanaan liittyy uskomukseen, että oma aikajakso on parempi kuin menneet.
Temporosentrismi on ajallinen vastine etnosentrismille antropologiassa yleisesti käytetylle termille, jonka William G. Sumner loi ensimmäisenä vuonna 1906 kuvaamaan yksilön kulttuurista harhaa, joka katsoo maailmaa ja sen kulttuureja oman ryhmänsä näkökulmasta. Kun etnosentrismin kontekstia sovelletaan kronologiseen näkökulmaan, niin temporosentrismi on tietoisesti tai tiedostamatta uskottu, että oma aika on tärkeämpää kuin menneisyys tai tulevaisuus. Ajakeskeisen näkökulman omaavat yksilöt arvioivat historiallisia tapahtumia nykypäivän standardien perusteella eivätkä omassa kontekstissaan, mikä johtaa usein harhaan.
